Scream of the Butterfly II

…………………………………………………………………………………………………………………………………………….                              Scream of the Butterfly II -teoksen keskeisenä materiaalina on silkki, joka on ihmisen, teknologian ja ei-inhimillisen olennon yhteistoiminnan tuloksena syntynyt hybridi. Eikä sitä sen vuoksi tulisi ymmärtää vain ”elottomana”, passiivisena tai liikkumattomana.   Teoksen taustalla on kaaosteorian niin kutsuttu perhosefekti, jossa pienet muutokset suuntaan tai toiseen aiheuttavat ketjureaktioita, jotka muuttavat lopputuloksen pitkällä tähtäimellä kokonaan erilaiseksi: pienet syyt johtavat suuriin vaikutuksiin. Vastaavanlaisia ilmiöitä on havaittu ihmisen toimien aiheuttavan ekosysteemille. Silkkiperhonen on yksi esimerkki tästä. Silkintuotantoa varten silkkiperhonen on ollut ihmisen tuotantoeläimenä tuhansia vuosia ja sitä on jalostettu niin pitkälle, että se ei enää pärjäisi luonnossa. Se elää tuottaakseen munia ihmisen silkkituotantoa varten. Pienen silkkiperhosen toukan kehräämä silkkilanka on yhtä lujaa kuin saman paksuinen teräslanka, mutta silti se ei ole suojannut sitä ihmiseltä, päinvastoin se on tehnyt siitä haavoittuvamman - ja haluttavamman.   Olen rekonstruoinut teokseen silkkiperhosen kuvitteellisen huudon. Mietin millainen olisi silkkiperhosen huuto jos se pystyisi huutamaan. Olisiko se korkea ilmaa halkova ultraääni, jota ihminen ei kuule, mutta monet eläimet kyllä. Vai matala infraääni, samanlainen jota syntyy tulivuorenpurkauksissa, kun ääni alkaa levitä ilmassa ja kantautuu kilometrien päähän, mutta ihminen ei kuule mitään. Lopulta nauhoitin oman huutoni. Se on kunnianosoitus silkkiperhoselle, joka on tehnyt pitkän monituhatvuotisen palvelutyön ihmiselle.

Silkki, vitriinipöytä, hyönteisneulat, hyönteislaatikko, ääni, liikkuva kuva   |   2017