Näyttelyn teokset ovat osa Minna Kangasmaan vuodesta 2007 alkaen työstämää teossarjaa Systema naturae. Sarjan teoksissa Kangasmaa tarkastelee ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutussuhteita sekä niiden potentiaalia synnyttää sekä tuhoa että edistystä.
Mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme luonnosta? Kulttuurintutkija Raymond Williams ehdottaa kirjassaan Keywords: A Vocabulary of Culture and Society koko länsimaisen kulttuurin monimutkaisimmaksi sanaksi luontoa (engl. nature). Sanana luonto on arkipäiväinen, mutta käsitteenä sen määrittely käy päivä päivältä haasteellisemmaksi – käsitykset luonnosta kertovat meistä itsestämme, yhteiskunnasta, kulttuurista ja historiasta, sillä luonto on inhimillinen idea. 1700-luvulla ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné sijoitti taksonomiseen järjestelmäänsä Systema Naturae ihmisen yhdeksi lajiksi kädellisten lahkoon muiden eläinten joukkoon. Lajinimen perään hän lisäsi kehotuksen ”Nosce te ipsum”, ’’Tunne itsesi’’. Epäilemättä Linnén näkemys järjestyneestä luonnosta osoittautui aiheuttavan myös kielteisiä seurauksia. Hänen työnsä ihmisen luokittelusta muodostaa yhden modernin tieteellisen rasismin 1700-luvun juurista, jolla on ollut tuhoisia ja kauaskantoisia seurauksia ihmiskunnalle.
Niin perustavanlaatuinen kuin Linnén Systema naturaen luokittelu onkin ollut, se ei kuitenkaan estä meitä rakentamasta uudenlaista ymmärtämystä luonnosta ja itsestämme. Minna Kangasmaan teosten keskiössä on ihmiselle ominainen empatian kyky ja sen ulottaminen koko maapalloa koskevaksi. Suhteellamme muuhun olevaiseen ja siihen miten käytämme ja jaamme niukentuvia resursseja, ja millä tavalla kohtelemme toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja ylipäänsä kaikkea tällä planeetalla, on vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Tässä empatialla on ratkaiseva asema, sillä se saattaa olla tie uudenlaiseen ymmärtämiseen.
Lyhyesti sanottuna Kangasmaa pyrkii teoksillaan avaamaan näkökulmia ulos ihmiskeskeisestä maailmankuvasta ja haastamaan suhteemme materiaaliseen maailmaan. Hän on vakuuttunut, ettei ole mitään tärkeämpää ja kiireellisempää kuin tarkastella nykyistä ekologista kriisiä.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Oulun kaupunki.