Galleria Vanha Kappalaisentalo, Porvoo
25.11.2022 - 8.1.2023
Minna Kangasmaan näyttely nostaa esiin havaintoja ihmisen ja luonnon suhteesta, materiaalisesta maailmasta, elinvoimasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta – kaiken yhteenkietoutuneisuudesta.
Kangasmaan teokset ovat lähteneet muotoutumaan menneisyyden kaiuista. Teosten lähdeaineisto on peräisin hänen vanhasta veistoksestaan vuodelta 1994. Se on ollut sijoitettuna veistospuistossa, jonne sen seitsemän luonnollisen kokoista kipsifiguuria ovat ajan saatossa lähes kokonaan maatuneet. Kangasmaa on seurannut teoksen elinkaarta ja lopulta kerännyt talteen viimeiset luonnon muokkaamat ja sammaleen verhoamat kappaleet teoksesta, joka aikoinaan esitti seitsemän hyveen personifikaatiota. Näyttelyssä Kangasmaa palaa varhaisen teoksensa alkulähteille pohtimaan ihmisenä olemista – tässä ajassa. Se on johdattanut hänet monisyisten kysymysten äärelle uskosta, toivosta, rakkaudesta, viisaudesta, rohkeudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta.
Näyttely rakentuu maatuneen veistoksen jäljelle jääneistä kipsisistä käsistä ja jalkateristä sekä valokuvista, joissa mennyt on läsnä ja se, mikä on joskus ollut, on edelleen olemassa. Teosten vahva kytkös maahan kuvaa jotain kaikkialla läsnä olevaa, metafyysisen alkuvoiman kaltaista, joka on luonnostaan elävissä prosesseissa ja hallitsee niitä. Se sisältää ehdotelman, että meitä ympäröivä materia ei ole pelkästään passiivista, raakaa tai liikkumatonta vaan elinvoimaista, muuntautuvaa ja epästaattista aktiivisesti vaikuttavaa.
Kangasmaa käsittelee taiteessaan ihmisen suhdetta muuhun olevaiseen ja siihen, miten käytämme ja jaamme luonnonvaroja, ja millä tavalla kohtelemme toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja ylipäänsä kaikkea tällä planeetalla, sillä kaikella on vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Kangasmaan teokset antavat niin käsitteellisiä kuin käsin kosketeltavia aineksia pohtia millaisia käsityksiä ihminen luo itsestään ja paikastaan maailmassa.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.